Paikallisuutiset
Muistokirjoitus: Pohjois-Suomen logistiikka-alan osaaja ja kehittäjä Mikko Juntunen 1960–2021
Mikko Juhani Juntunen kuoli 22.9.2021 Oulunsalossa vaikean sairauden uuvuttamana 61-vuotiaana. Hän oli syntynyt Suomussalmella 24.7.1960.
Lapsuuden Mikko vietti Ruhtinansalmen Kokkoniemessä, Veikko ja Tyyne Juntusen kuusilapsisen perheen kuopuksena. Lapsuusmaisemat loivat hienot puitteet kalastukselle ja metsästykselle – nuo säilyivätkin hänen rakkaina harrastuksinaan koko elämän ajan. Mikko oli jo lapsena poikkeuksellisen vilkas ja aktiivinen lapsi, joka otti "tilanteet haltuun" ja hauskuutti jo lapsena mielellään sekä lapsia että aikuisia.
Mikko oli nuoruudessa kaveripiirin johtohahmo, jonka ideoista ei puuttunut omaperäisyyttä ja rohkeutta. Ystävien mieleen on jäänyt muun muassa omaperäinen koululuokan välipalan jaon organisointi "välivarastoineen".
Myös kilpailuhenkisyyttä löytyi, esimerkkinä Mikon ideasta järjestynyt Kainuun skeet-joukkueammunnan piirimestaruus – tätä tosin pohjusti tieto siitä, että joukkueita sarjaan oli tulossa vain yksi.
Hänen neuvottelutaitonsa ja määrätietoisuutensa johtivat välillä hauskoihin tilanteisiin: kaveripiirin nelihenkisestä bluesbändistä muokkautui kaikkien yllätykseksi Mikon järjestämällä keikalla Ylä-Kainuun ilmoituksessa "viisihenkinen tanssiorkesteri Larissa".
Mikon nousujohteinen työura ei hänet tunteneita yllättänyt, vaikka hänen määrätietoisuutensa ei ollut 1980–90-luvuilla tyypillisintä kainuulaisuutta. Mikon aktiivisuus nosti hänet jo opiskeluaikana opiskelijajärjestönsä johtotehtäviin.
Työuransa hän aloitti Ylä-Kainuu-lehden ilmoituskonsulttina 1983. Sen jälkeen hän toimi pohjoissuomalaisen logistiikan keskeisissä tehtävissä Kainuun Sanomien jakeluesimiehenä, apulaislevikkipäällikkönä ja levikkipäällikkönä.
Vuodesta 1993 alkaen hän toimi Postin palveluksessa toimien muun muassa Pohjois-Suomen myynnin ja tuotannon aluejohtajana. Hänen neuvottelutaidot, pitkäjänteisyys sekä kyky luoda verkostoja olivat tarpeen postilaitoksen haastavina murrosvuosina Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomen postipalvelujen mahdollisimman laajamittainen turvaaminen myös syrjäisimmille seuduille oli Mikon työn keskeisin agenda.
Tasavallan presidentti myönsi Mikolle Suomen Leijonan Ansioristin 2010.
Kainuu ja Suomussalmi olivat Mikolle aina rakkaita ja tärkeitä. Hän oli muun muassa rakentamassa kotikuntansa tueksi Ouluun eri alan asiantuntijoista koostuvaa verkostoa.
Luontoon liittyvät harrastukset toivat Mikon perheineen säännöllisesti Suomussalmella sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle. Hän vastasi kotitilan metsänhoitoasioista ja hoiti kylän tieasioita aktiivisesti. Sairauden uuvuttamanakin hänen haaveensa oli päästä kotirannoille metsästämään ja kalastamaan. Mikko eli loppuun saakka vahvana. Hän oli taistelija – mutta lopulta oli pakko antaa periksi.
Mikko oli luonteeltaan hyvin seurallinen, sosiaalisesti lahjakas ja erinomainen seurahenkilö. Hänen poikkeuksellinen päättäväisyytensä toimi myös kaveripiirille ja läheisille esimerkkinä, rohkaisuna ja kannustuksena itse kunkin omissa pyrkimyksissä.
Vaimo ja lapset olivat Mikolle suuri ylpeydenaihe elämässä, jonka hän toi esiin usein. Veljenä Mikko oli vastuunkantaja, ohjeita antava sekä kiinnostunut koko suvun asioista ja myös hyvä ystävä perhepiiriin kuuluvien kanssa. Kannustamisen ohella hän kyllä osasi sivaltaakin, jos tunsi kokeneensa vääryyttä.
Mikon ystävyyteen liittyivät sanojen lisäksi vahvat konkreettiset teot läheisten hyväksi. Ystäväpiiri oppi arvostamaan lisäksi Mikon kainuulaisuudesta kumpuavaa rehellisyyttä ja avoimuutta sekä suoraselkäisyyttä. Hänen huumorintajunsa ja uskomaton tilannekomiikkansa pelasti monissa tiukoissakin tilanteissa.
Keskustelut eri asioista Mikon kanssa olivat antoisa johtuen hänen loputtomasta kiinnostuksestaan ylipäätään maailman asioita kohtaan, joita hän seurasi loppuun asti julkaisten mielipidepalstoilla nimimerkillä ajatuksiansa.
Mikon poismeno jätti tyhjän aukon meidän läheisten elämään. Hän oli veli ja ystävä, jonka olisimme toivoneet saada pitää keskuudessamme vielä pitkään.
Mikkoa jäivät kaipaamaan vaimo, lapset, muut lähiomaiset sekä suuri joukko ystäviä.
Katsoin virralle, sumu vähän hälveni.
ei näkynyt virralla soutajaa armasta,
vielä liinaani heilutin.
Jospa katsoa osaisi
lähtörannan muistaisi.
Veli, kun lähdit, minut ikävään saatoit.
Mut päästän sinut joelle
soutajaksi virralle.
Sua kiitän kaikista vuosista,
ne parhaita olivat,
ne elämäämme soinnin antoi
helkähdyksen heinämaan
tuuli kulki päällä maan.
Kirjoittajia ovat Mikko Juntusen sisaret ja pitkäaikainen ystävä Markus Seppänen