Mielipiteet

Lukijan teksti: Elämäni varusmiessoittokunnassa

Nimeni on Miro Matero ja kävin varusmiespalvelukseni puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa saapumiserässä 1/21. Palvelusaikani oli yhdeksän kuukautta. Tehtäväni oli soittaa viulua jousiorkesterissa ja esiintyä soittokunnan mukana Suomen ainoassa kivääritaitoryhmässä.

Elämäni uusin vaihe avautui astuttuani Parolan panssariprikaatin porteista sisään tammikuun neljäntenä päivänä. Keli oli kylmä, mutta lumi oli vähäistä. Ensimmäiset viikot kuluivat opetellessa sotilaan perusteita. Soittohommaan ryhdyttiin kunnolla vasta maaliskuun puolella.

Alokaskauden päätyttyä ja E-kauden alkaessa tahti vain koveni. Oikea ase vaihtui dekoaseeksi, jota käytetään kivääritaitoryhmän päivittäisissä harjoituksissa. Esiintyessä käytetään kromattuja aseita.

Kivääritaitoryhmän harjoituksissa harjoittelimme erilaisia aseotteita ja kuviomarssikäytäntöjä. Myöhemmin pääsimme myös harjoittelemaan vaikeampia temppuja kuten puolitoistapyöräytyksiä.

Talvella harjoittelu oli nihkeää tuulen, lumisateen ja pakkasen vuoksi. Onneksi paksu talvitakki auttoi, ja mieltä lämmittivät mahdolliset kesän esiintymiset.

Aseen rinnalle tuli myös viulu, jota olen soittanut 15 vuotta. Soitin 13 henkisessä jousiorkesterissa ja soittamista olikin paljon ja monipuolisesti. Teimme jopa oman musiikkivideon Robert Kajanuksen teoksesta Adagietto vuodelta 1913.

Toinen huippuveto ja suuren menestyksen saanut projekti oli Veteraanin iltahuudosta tehty musiikkivideo soittokunnan omalla vivahteella. Videot ovat nähtävissä meidän Youtube-kanavallamme "Varusmiessoittokunta".

Kevään ja kesän tullessa asiat kuitenkin muuttuivat. Korona pahentui, ja esimerkiksi jousiorkesterin oma Kynttiläkiertue peruuntui kokonaan. Muutkin kokoonpanot kokivat ikäviä menetyksiä, mutta ryhmähenkeen mikään ei vaikuttanut. Onneksi kesäkuun alussa saimme soittaa livestreamin välityksellä Tulikaste-liveshown showbändin ja viihdebändin kanssa.

Pääsimme esiintymään kivääreillä meidän omassa kuviomarssiesityksessämme Joensuussa. Yle kuvasi sen puolustusvoimien lippujuhlan päivän lähetystä varten.

Heinäkuu lähti hyvin käyntiin ennen koko yksikön laittamista karanteeniin koronatapauksen takia. Makasimme tuvassa ja teltassa muutaman viikon.

Onneksi taidot pysyivät tallella. Karanteenin jälkeiset harjoitukset tuottivat tulosta, kun pääsimme kävelemään ja esittämään kuviomarssiesityksemme toisessa vartioparaatissa Helsingin ydinkeskustassa elokuun alussa. Pääsimme jousiorkesterinkin kanssa esiintymään muutamassa omassa konsertissa.

Elokuu oli soittokunnan tärkein hetki. Aloimme valmistautua pääkiertuettamme varten. Kiertueen nimi oli Viisut vuosien takaa ja siihen oli kasattu tunnettuja kappaleita euroviisuista. Mahtavinta tässä oli, että koko 80 henkinen porukka oli tätä työtä toteuttamassa.

Keikkapaikkoja oli Lahdessa, Kuopiossa, Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Pääsimme soittamaan Suomen suurimmilla ja kuuluisimmilla lavoilla, ja yleisö oli aivan innoissaan esityksistä. Tuli siinä muutama kyynelkin tirautettua ja hikipisara vuodatettua.

Etenkin Conchita Wurstin Rise Like a Phoenix oli aivan upea teos, samoin myös Salvador Sobralin Amar Pelos Dois . Me jouset soitimme esiintymisen kaikilla 20:llä kappaleella.

Kiertue huipentui Tampere talolle. Homma lopetettiin tietenkin Lordin Hard Rock Hallelujahiin . Kiertueesta jäi aivan upeita muistoja ja oikein kunnon flunssa. Taisi melkein koko soittokunta olla seuraavan vapaaviikon aikana sairaana.

Viimeiset viikot ennen syyskuun kotiutumista kuluivat ensi vuoden saapumiserän koesoitoissa ja muissa järjestelyissä. Viimeisellä viikolla palautimme varusteita ja valmistauduimme henkisesti kotiinpaluuseen.

Kotiutumispäivänä meno oli juhlava, mutta haikea. Saimme kuulla toistemme soittamaa musiikkia, ja lopuksi paraatisoittokunta saatteli meidät panssariprikaatin porteista ulos. Näin soittokuntaelämäni päättyi, mutta olen aivan varma siitä, että tulen olemaan tämän porukan kanssa yhteyksissä vielä pitkään.

Haluaisin kannustaa kaikkia varusmiespalvelustaan odottavia musikaalisia nuoria hakemaan varusmiessoittokuntaan. Haku tapahtuu erityishaun ja soittokokeen kautta. Tietoa kannattaa etsiä puolustusvoimien varusmiessoittokunnan nettisivuilta.

Facebook-sivuilta löytyy myös paljon ajankohtaistietoa. En kadu yhtään soittokuntaan pääsyä ja armeija myös opettaa paljon. Varusmiessoittokunta on mainio tapa pitää harrastusta yllä ja samalla myös tuoda uusia kokemuksia ja haasteita.

Miro Matero