Mielipiteet

Lukijan mielipide: Voiteita ja tippoja…

Käsi haparoi yöpöytää... jotain putoaa - olkoon, pääasia että radio vaikenee. Aamulla kurottaudun pudonneeseen "kuivaan nahkaan" rasvatuubiin käsiksi ja samalla silmäilen ikkunalaudan rivistöä, jossa voiteita nivelen ja lihaksen kolotukseen ja jomotukseen.

Muistuupa mieleen reilun puolivuosisadan takaiset vierailut mummon pyhimmässä,kamarissa. Heti ovella vastaan iskee yöastian ja jonkin voiteen tai linimentin voimallinen tuoksu. Viime mainittu voimallisimpana ja varmaan moneen vaivaan tarkoitettu, koska se tuoksahteli muittenkin mummojen lähistöllä. Saattoipa se tuoksahtaa piippuaan tupruttavan isoukin lähistölläkin.

Vuosia myöhemmin muisteltiin näkymiä kamarin pöydällä pienoinen hymynväre suupielessä, nyt ikävä kyllä taitaa olla se aika, että "väreet" ovat karisseet.

Kotioloissa ensilääkintään oli tarjolla kainuulaiseen kieleen sointuvat "mikstuura- ja kanhveritippa, hota ja heumanni puluverilippuja". Tippa pari vanutuppoon ja hampaankoloon. Olisiko pulverit olleet ärsympiä, koska niiden jako oli syystä tai toisesta kortilla. Piipunkopastakin kaiveltiin mustaa mönjää hammastautiin. Tarjolla ei ollut Putkinotkon Rositan rohtoja – kolotiinia eikä korpinrasvaa!

Oli kuitenkin yksi voide ylitse muiden – "kapsoliini" – tai kainuulaisittain jotain sinnepäin, joka iholle leviteltynä toi lämmön tunteen kohteeseen, joskus jopa poltteen. Metsämies lintujahtiin lähtiessään levitteli voidetta kivistävälle hartianseudulle, tunnin toista käyskenneltyään lämpö nousi lyyssin sisällä ja hikinoro lähti liikkeelle, liotteli mukaansa kivuntorjuntavoiteen.

Ainoa huonopuoli yllättävässä hikoilussa oli se, että hien mukana eksoottinen voide joutui kriittisiin paikkoihin ja metsästäjä joutui loikkaamaan lähimpään kohdalle osuneeseen puroon toteuttamaan torjuntaoperaatiota – polte!

Hojo