Mielipiteet

Lukijan mielipide: Vielä vesivoimasta

Kiitän Mikael Heikkilää asiallisesta vastineesta kirjoitukseeni. Harmillisesti hän kuitenkin vastauksessaan johtaa keskustelua pois varsinaisesta aiheesta.

Mutta aluksi haluan valottaa sanomaani vesivoiman merkityksestä hieman enemmän. Väitin kirjoituksessani, että vesivoiman merkitys energiantuotannossa on vähentynyt ja tulee vähenemään tulevaisuudessa myös säätövoimana. Pidän edelleen kiinni väitteestäni.

Tilastokeskuksen ylläpitämien tilastojen mukaan vesisähköllä tuotetun sähköenergian absoluuttinen määrä on pysynyt viimeiset vuosikymmenet samalla tasolla. Jo vuonna 1970 vesivoimalla tuotettiin noin 10 TWh sähköenergiaa. Vuonna 2018 tuotettiin edelleen sama 10 TWh. Sähköntuotannon kokonaismäärä on sen sijaan viisinkertaistunut kyseisellä aikavälillä.

Vesisähköllä tuotetun sähköenergian määrä oli vuonna 1970 noin 50 prosenttia sähköntuotannon kokonaisuudesta mutta vuonna 2018 enää noin 15 prosenttia. Todettakoon tässä vielä, että 1950-luvulla vesisähköllä tuotettiin noin 90 prosenttia maamme sähköenergiasta. Vesivoiman merkitys sähköenergian tuotannossa on siis merkittävästi vähentynyt.

Säätövoimaa toki varmasti tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta väitän, että vesivoima ei ole ainoa vaihtoehto. Kuten Heikkilä vastineessaan itsekin toteaa, säätövoimaa saa myös kansainvälisiltä markkinoilta, joiden merkitys tullee globalisaation myötä kasvamaan. Tämä taas vähentää tarvetta säätövoiman omavaraisuuteen mikä mahdollistaa vesivoiman määrän uuden tarkastelun ympäristönäkökulmalla.

Tässä itse asiassa on kyse siitä, voiko yksittäinen ihminen luottaa suuren monikansallisen yhtiön vastuullisuuteen, kun se säätää hallinnassaan olevia vesialtaita. Tämä luottamus meni viime syksynä, kun veden pinta karkasi liian korkealle aiheuttaen paikallisille ja kesäasukkaille taloudellista haittaa ja harmia.

Luottamuksen takaisin saaminen ei onnistu selittelemällä parhain päin. Se käynnistyy tosiasioiden tunnustamisella, julkisella pahoittelulla, aiheutettujen vahinkojen korvaamisella ja huolehtimalla säännöstelystä sovitun mukaan. Tällaista ei Fortum valitettavasti ole tehnyt.

Sen sijaan Fortum on piiloutunut oikeuksiensa ja vesilakien taakse ja onpa vähän koppavastikin antanut paikallisille ranta-asukkaille neuvoja siitä, kuinka korkealle rakennukset tulee rakentaa, ettei vesi ääritilanteessa tuhoa rakenteita.

Yksittäiselle suomussalmelaiselle ei myöskään ole arvoa sillä tiedolla, kuinka monimutkaista on hallita vesialtaita ja juoksuttaa ylimääräistä vettä ylävesiltä mereen. Ehdottomasti on oletettava, että riittävä ammattitaito tähän löytyy siltä, joka on oikeuden vesien säätöön saanut.

Kun luottamus menee, eikä se palaudu, käynnistyy keskustelu siitä, voidaanko asiaan vaikuttaa jotenkin muuten. Vaikkapa sitten säännöstelyn oikeuksia tiukentamalla tai jopa koko vesistöä ennallistamalla. Iso kysymys on myös se, toisiko Oulujoen vesistö luonnonvaraisena Suomelle ja Kainuulle enemmän lisäarvoa kuin nykyisellään. Tästä on kyse.

Sinällään mielenkiintoista olisi tietää, mihin lainsäädännön ja säännöstelylupien osa-alueelle, mihin pykälään ja asetukseen sisältyy mahdollisuus mitata veden korkeutta suuren järven yhdessä pisteessä suojaisassa poukamassa ja antaa veden tuulella nousta reilusti yli ylärajan tuulen alapuolisilla alueilla? Tällainen oikeushan Fortumilla tuntuu olevan, joten varmaan perusteet meille suomussalmelaisille voisi kertoa.

Lisäksi olisi mukava kuulla kuka säännöstelyä valvoo ja kenen keräämiin tietoihin valvonta perustuu? Eikä olisi pahitteeksi, vaikka Fortum kertoisi, mistä suomussalmelainen voi hakea korvauksia kärsimistään vahingoista.

Olisi myös tärkeää tietää, mitä lupaehdot sanovat arvokalojen istutuksista ja mahdollisista Oulu- ja Emäjoen kalaportaista. Kiantajärvi oli aikoinaan varsinainen arvokalojen aitta. Nyt se ei sitä enää ole, ellei vesistöjä ennallisteta tai kalakantoja oikeasti ja laajamittaisesti istuttamalla palauteta.

Eikä olisi pahitteeksi, vaikka Fortum kertoisi, mistä suomussalmelainen voi hakea korvauksia kärsimistään vahingoista.

Jukka-Pekka Alanko (kok.)