Paikallisuutiset

In memoriam: Kulttuurijohtaja, kirjailija Jalo Heikkinen (1942–2020)

"Ämmänsaaren keskustassa sijaitsevassa tiilestä ja lasista rakennetussa kunnanvirastossa löytyy kulttuuriosasto. Pitkän käytävän sokkeloisesta päästä löytyy ovi, jossa lukee: ’Kulttuurisihteeri Jalo Heikkinen’. Oven pielestä puuttuvat viralliset liikennevalot, jotka näyttävät olevan virastotalon lähes kaikissa muissa ovenpielissä.

Kirjailija, filosofian kandidaatti ja kulttuurisihteeri Jalo Heikkinen istuu työhuoneessaan sananmukaisesti työn keskellä. Kianto-vuoden oopperavierailuasiat vievät paljon aikaa. Puhelin soi yhtämittaa. Välillä hän vetäisee siististä kansiohyllystä täsmällisesti tietyt asiat esille. Mappien selkämykset kertovat kulttuurisihteerin työsarasta korpi-Kainuussa: on Kiantoa, Köhäkkää, juoksevia asioita./…/ Tiedän Jalo Heikkisen taitavaksi, innoittavaksi sanataituriksi."

Tämä tapaaminen toukokuussa vuonna 1984 oli ensimmäinen Jalon kanssa. Siteeraus oli Iisalmen Sanomiin kirjoittamani jutun alku 31.5.1984.

Jalosta tuli minulle tärkeä henkilö vuosikymmenien ajaksi. Hän oli ystävä, kollega ja monella tavalla myös rohkaisija. Kävimme antoisia ja syvällisiä keskusteluja elämän ilmiöistä laidasta laitaan, uskosta politiikkaan, mutta ennen muuta kirjoista, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Kun jäin eläkkeelle keväällä 2018, Jalo ja Raija olivat juhlassa mukana. Jalo oli kirjoittanut korttiin sanat, joihin olen usein palannut: "Monet kerrat olemme keskustelleet hyvästä ja pahasta, onnesta ja murheesta."

Jalo oli monella tavalla lukuisten uusien asioiden ja tapahtumien ideoija sekä toteuttaja. Hän vaikutti vahvasti siihen, että kulttuurin arvostus niin Suomussalmella kuin koko Kainuussa nousi valtavasti.

Vuonna 1992 Jalo totesi saatuaan Rinteen rahaston tunnustuspalkinnon: "Tämä työ edellyttää nöyryyttä. On pantava toimeksi, on tartuttava vaikka luudan varteen, jos tarve vaatii. Byrokraatista tähän työhön ei ole." (Ylä-Kainuu 10.11.1992)

Jalo oli monella tavalla lukuisten uusien asioiden ja tapahtumien ideoija sekä toteuttaja. Hän vaikutti vahvasti siihen, että kulttuurin arvostus niin Suomussalmella kuin koko Kainuussa nousi valtavasti.

Jalon huikea ajatus sai toteutuksen Soivassa metsässä, josta tuli 1996 niin media- kuin arvostelumenestys. Se on runollinen kokemus, joka on koettava paikan päällä kaikessa rikkaudessaan ja monimuotoisuudessaan. Soivaa metsää voi luonnehtia Jalon eläväksi monumentiksi.

Hiljainen kansa, maan- ja maailmankuulu tilataideteos kuuluu tähän samaan sarjaan. Samoin Suomen Kansallisoopperan kanssa tehty laaja yhteistyö kolmen produktion kanssa Suomussalmen kesäteatterissa: Juha, Punainen viiva ja Vanha Postineiti.

Kirjallisuus oli yksi tärkeä osa Jalon elämää. "Kun lapsuudessa kalliita kirjoja ei voinut ostaa, niitä oli ryhdyttävä tekemään itse", Jalo totesi vuonna 1988.

Hän teki ensimmäisen oman kirjan, vaikka ei osannut kunnolla lukeakaan. Hän opetteli vanhojen kirjojen sidontatyylin. Neulaa, lankaa, tapettiliisteriä ja pahvia. Siinä materiaalit kirjaan. Mustekynällä syntyivät kirjoitukset.

Tämä omakohtainen ja syvällinen intohimo kirjoihin myös fyysisenä olemuksena johti siihen, että Jalo sai ajatuksen kustantaa paikalliskirjallisuutta kunnan kulttuurilautakunnan tuella 1980-luvun puolivälistä alkaen. Pienpainatteiden painokset olivat varsin merkittäviä vaihdellen 200–700 kappaleen välillä. Sarjassa ilmestyi kymmeniä teoksia, joilla osalla on laajempaa kulttuurihistoriallista merkitystä.

Kirjoittaminen oli Jalolle kulttuurisista asioista ehdoton ykkösasia. Hän on kirjoittanut vaikuttavan kirjallisen tuotannon esikoisromaanista Kolhoosi (1968) alkaen.

Ilmari Kianto -tutkimus oli Jalolle yksi tärkeistä asioista. Hän paneutui antaumuksella ja perusteellisuudella tähän työhön vuosikymmenten ajan.

Kiannon syntymän 115. juhlavuonna 1989 tein lehtihaastattelun Jalosta, jossa hän kertoi: "Ongelmana onkin oikeastaan materiaalin runsaus, sillä Kiannolta on julkaistu kuutisenkymmentä teosta ja neljäsosa vielä julkaisematta." Monia kirjoja syntyi Kiannosta ja Turjanlinnasta.

Kirjoittaminen oli Jalolle kulttuurisista asioista ehdoton ykkösasia. Hän on kirjoittanut vaikuttavan kirjallisen tuotannon esikoisromaanista Kolhoosi (1968) alkaen.

Suomussalmi kotiseutu -teos vuodelta 1979 on alaotsikon mukaisesti Kaihoisia katkelmia rakkaasta kotiseudusta ja sen ihmisistä. Uudelleen tähän tematiikkaan hän palaa teoksessaan Maalaistarinoita vuodelta 1994 päivittäen Suomussalmen kylien elämää ja ihmisten ajatuksia.

Molemmissa teoksissa näkyy myös hänen läheinen luontosuhde: "Veljeni ja sisareni puut, teidät jok’ikisen tunnen. Kivet, mykät sielukkaat ajattelijat – tekin olette tuttujani." Siksi on hienoa, että Tihisenniemen alue on päätetty luonnonsuojelualueena säilyttää tuleville sukupolville alkuperäisenä ja monimuotoisena metsänä.

Jalo suhtautui kaikkiin ihmisiin tasapuolisesti. Ihmisyys oli hänelle tärkeintä. Kulttuuritoimisto oli monella tavalla rikas vaihetuspöytä eri asioista. Siellä oli mukava pistäytyä ja maailma oli sen jälkeen mallillaan!

Kiitos yhteisestä ajasta, matkaosuudesta, yhteisistä vuosista ja kaikesta, mitä olit meille. Kiitos Jalo kaikesta!

Risto Kormilainen