Kolumnit

Hyvän mielen ja antamisen aika

Kävin ulkona vielä pakkaspäivän iltana hakemassa postin. Vähissä vaatteissa tietenkin, jalassa lipposet. Hytisin, kun tulin takaisin ja miehelle sanoin, että onneksi on koti, missä olla yötä.

Suomessa on kodittomia noin 3500. Minulla on asiat hyvin, vaikka joka talvi olenkin tilkitsemässä vanhan talon ikkunoita. Kesällä on hyvä. Ilma vaihtuu ja asumme hirsitalossa, jossa harvemmin on sisäilmaongelmia. Meillä on katto päämme päällä.

Nyt eletään sitä hyvän mielen ja antamisen aikaa. Meille tarjotaan monta mahdollisuutta harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Kaikkein eniten suomalaisten mielet heltyvät terveyteen liittyvien tutkimusten edessä. Myös lasten ja nuorten hyvinvointi on meistä tärkeää. Ukrainan sota on saanut suomalaisten rahapussit aukeamaan. Esimerkiksi SPR:n kautta on kerätty rahalahjoituksia enemmän kuin koskaan. Ehkäpä me samaistumme ukrainalaisiin, tavallisiin ihmisiin, joilla on epäonnekseen sama naapuri kuin meillä.

Jonkun tutkimuksen mukaan suomalaisista puolet lahjoittaa rahaa keräyksiin ja lahjoituksen määrät ovat pieniä, vain parikymmentä euroa kuussa. Minusta parikymmentä euroa kuussa on paljon. Itse avustan säännöllisesti kummipoikaani jossakin tuolla kaukana, mutta jos lahjoitukseni olisi kirkon kolehtihaavin tai satunnaisten keräysten varassa, niin tuskinpa siitä paria kymppiä kuukaudessa kertyisi.

Mieheni ei osallistu tietoisesti rahankeräyksiin, mutta hän maksaa minunkin puhelinlaskuni, joten sitä kautta hän osallistuu. Minä teen sen käytännön työn eli vastaan näihin lahjoituspyyntöihin. Raha, pieniä summia, otetaan puhelinlaskussa ja minä kiittelen miestäni: ”Kirkon Ulkomaanapu kiittää”tai ”Pelastakaa Lapset lähetti kiitoksensa”. Vastauksena kuulen vain murinaa ja minua hymyilyttää.

Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi vuohen, sellaisen aineettoman lahjan. Keskimmäineni soitti minulle viime viikolla Oulun jouluruuhkasta ja kyseli lahjatoiveita. Kun en siihen oikein mitään osannut sanoa, hän puuskahti: ”Ostan teille kaikille sitten vuohet!”. Saas nähdä, minkälaisia joululahjoja tänä jouluna annetaan ja saadaan.

Jokainen antaa sen verran, kun on mahdollista ja haluaa. Kirkon Ulkomaanavun mainitsemaa perhosvaikutusta ei pidä väheksyä. Pääasia, että muistamme heitä, joilla on paljon vähemmän kuin itsellä.