Mielipiteet

Lukijan mielipide: Kainuun sote pattitilanteessa

Kainuun soten taloudesta on väännetty koko sen olemassa olon ajan. Nyt on ajauduttu tilanteeseen jossa kunnat, jotka omistavat kuntayhtymän, peräävät oikeuksiaan palveluihinsa valitusteitse.

Kuntayhtymän talousarvio on ollut jo vuosikausia laittomalla pohjalla. Talousarvio on tällekin vuodelle jo lähtökohtaisesti 16,9 miljoonaa alijäämäinen ja päälle palkkaharmonisoinnista ja koronasta tulevat kulut.

Tämä ei tarkoita sitä, että toimintaa ei pidä tehostaa ja säästöjä etsiä, mutta jonkinlainen realismi ja uskottavuus budjetilla pitää olla. Tuskin löytyy tahoa joka uskoo, että sote pääsee nollatulokseen. Kunnat tekevät varjobudjetteja, joissa otetaan huomioon mahdollinen alijäämä ja valmistautuvat sen kuittaamaan vuoden lopussa.

Minä en usko siihen, että tekemällä talousarviosta kymmeniä miljoonia alijäämäinen innostettaisiin paremmin tehostamaan toimintaa ja etsimään säästöjä. Nopealla aikataululla jo muutamien miljoonien säästöt tuottavat työtä ja tuskaa.

Koko ajan julkisuudessa pyörivä, valtaviin summiin nouseva alijäämä on jo mainehaitta koko Kainuulle eikä ainakaan helpota lääkärien, hoitajien ja muun henkilökunnan rekrytointia alueelle.

Vuoden 2019 aikana alkanut kuntayhtymän johtajan erottamisprosessi vei aikaa ja resursseja, eikä lopulta johtanut mihinkään. Vuoden 2019 tilinpäätöksessä toimintamenojen kasvu oli itse asiassa lähellä nollaa. Koko ajan menossa olevat yt-neuvottelut vaikeuttavat välttämättömänkin henkilöstön palkkaamista ja aiheuttavat pahimmillaan epärationaalista henkilöstön liikuttamista työpisteestä ja kunnasta toiseen.

Uuden sairaalan suunnittelun yhteydessä vakuutettiin, että kyse ei ole palvelujen keskittämisprojektista, vaan projektin aikana valmistellaan kansalaisille joustava polku, toimivat ja tehokkaat hoitoketjut, lähtökohtana se että ongelmiin tartutaan jo perustasolla.

Kainuussa on palveluja keskitetty jo monia muita alueita enemmän. Lisää keskittämällä ei talouden kurimus tule helpottamaan. Oman haasteensa tuovat jo etäisyydet, huonot kulkuyhteydet ja ikärakenne.

Vuoden 2019 aikana alkanut kuntayhtymän johtajan erottamisprosessi vei aikaa ja resursseja, eikä lopulta johtanut mihinkään. Vuoden 2019 tilinpäätöksessä toimintamenojen kasvu oli itse asiassa lähellä nollaa.

Koko hommaa pitäisi alkaa tarkastelemaan yhdessä kuntien kanssa kokonaan uudesta näkökulmasta ja lopettaa paniikin omainen juoksun lisääminen, jonka tuloksena ei ole kuin uupuneita työntekijöitä.

Nykyinen kuntien rahoitusmalli on ajalta, jolloin sosiaali-terveydenhuollon valtionosuudet pystyi kuntakohtaisesti erottamaan muista valtionosuuksista.

Nykyisin ei näin ole, vaan rahoituspohja perustuu vuosikausia sitten vallinneeseen tilanteeseen. Järjestelmä ei kannusta aitoon kuntakohtaiseen vuoropuheluun.

Lopettamalla jonkin palvelun kunnasta käy pahimmillaan niin, että kulut kiinteistöstä jäävät kunnalle ja maksuosuus jopa nousee. Maksujärjestelmää pitäisi muuttaa enemmän käyttöön perustuvaksi. Kuntien keskinäinen kiistely vähentyisi ja mielenkiinto palvelujen kehittämiseen ja ennaltaehkäisevään työhön lisääntyisi.

Kainuun lähialueella on hyviä esimerkkejä pienistäkin kunnista, joissa on suhteellisen kattavat palvelut ja kohtuulliset kustannukset.

Palkkaharmonisoinnista johtuvat kertakulut ovat niin valtavat, että Kainuun kuntien on syytä yhdessä lähestyä valtiovaltaa, kun syksyllä harkinnanvaraisia valtionosuuksia jaetaan.

Tapani Kemppainen