Mielipiteet

Lukijan mielipide: Naurismaan aitojen sukupuutto

Pönkkäpolitiikka, populismi ja Putin. Siinä satunnaisen ympäristönsä tarkastelijan kolmeen kovaan peehen kiteyttämää ja vallitsevaa trendiä niin meillä, kuin vähän kauempanakin.

EU:n kulkiessa varmoin askelin kriisistä toiseen, on kansojen yhteiselle pönkkäpolitiikalle muodostunut akuutti ja näillä näkymin myös pitkäaikainen tarve. Milloin väitetään pönkkäämällä pelastettavan yksittäisiä Unionin jäsenmaita talousromahdukselta, milloin taas pelastetaan koko Unionia konkurssilta. Pönkkäpolitiikasta aiheutuu ja seuraa monenmoista, eikä kaikki ole suinkaan positiivista. Rahalle hupaa hommaa sen lisäksi, että kärjistää ihmisten ja ihmisryhmien välejä.

Ajassa voiman oikealla puolella olevien tahojen ja heidän myötäilijöidensä touhuista löytyy sellaista sanomisenalaisuutta/epäloogisuutta, ettei yksi, eikä kaksikaan paikallislehden teemalehteä riitä niiden esiintuontiin, eikä varsinkaan syvällisempään analysointiin. Timantiksi kiteyttämällä nuo mainitut pönkkäpolitiikan sanomisenalaisuudet voi ehkä muotoilla sanoihin "aikomus jää saavuttamatta sääntörikkomusten lisäksi."

Tokikaan ei voi moittia heikompiakaan tahoja osattomuudesta tapahtumissa. Linja hukassa ja jos joku linja onkin, niin se ei välttämättä palvele edes sitä etua, jota itse havittelee.

Populismi on aikakauden toinen kova pee. Se on monin paikoin hyvin ilmeistä myös niiden taholta, jotka sormi ojossa osoittelevat milloin mihinkin erimielisten suuntaan ja toteavat ärhäkkäästi: "Populisti, populismia!"

Populismilta on kuitenkin vaikea välttyä, jos ja kun ajatellaan isoja kysymyksiä, joidenka juurisyy on ideologioissa, maailmankatsomuksessa ja muissa vaikeasti ratkottavissa ja monitahoisissa asioissa. Populistiksi leimattua henkilöä tai tahoa on muodikasta halveksua ja panetella, pitää kyvyttömänä vastuulliseen toimintaan.

Nähdäkseni osoittelija tulee monissa tapauksissa altistaneeksi itsensä samalle synneille, joista halveksuu toisia. Pönkkäpolitiikan yhteydessä populismi on rehevällä kasvualustalla, versoo ja viihtyy riippumatta siitä, onko se kulloisenkin ajan voiman oikealla puolella, vai ei.

Putin. Nykyisen poliittisen pelikorttipakan ässä, vanhan vihollisen viimeisin jokeri. Erittäin käyttökelpoinen kortti politiikan pelipöydissä. Vienosti hymyilevä, länsimaisittain ajatellen epävaltiomiesmäisesti kuvissa poseeraava, sangen vähänläntä, mutta ennen kaikkea pelottava naapurimaamme johtaja.

Putin ja johtamansa venäläiset ovat monessa mukana, niin hyvässä, kuin pahassa. Jälkimmäinen vaihtoehto on merkillepantavan usein meikäläisessä julkisuudessa esillä, lie siis aihetta? Heikkoa Venäjää toivotaan monilla tahoilla, mutta mitä hyötyä heikosta Venäjästä maailmalle on? Heikko Venäjä tietää lisää pönkkäpolitiikkaa ja myös lisää populismia.

Sen sijaan, että koetetaan tarkemmin ottaa selville vaaralliseksi luonnehditun valtion ja johtajien mukavuusalueen perusteita, aletaan miten kuten puuhailla ulkopuolisten tahoilta epämieluisaksi koettuun kohteeseen itselle mieluisia valtarakenteita. Tämä jos mikä, on sitä niin sanottua pärekaton kulotusta kesähelteellä.

Miten tuo otsikko liittyy edellä olevaan tekstiin? Se liittyy siten, ettei nykyajassa naurismaita aitoineen enää juurikaan ole. Ennen muinoin naurismaan aidat nauroivat ihmisten vähemmän viisaille teoille ja muulle "älyvapaalle" toiminnalle. Nyt aidat ovat kokolailla kadonnutta kansanperinnettä ja tuon homman joutuu tekemään tällainen pönkkäpoliittisen ajan vähemmän vakavamielinen eläjä. Kiitos tästä lajitoverit! Annatte iloa elämään.

Esko Juntunen