Mielipiteet

Lukijan mielipide: Runolla ja huumorilla läpi koronan

Maailma muuttui hetkessä toiseksi vuoden 2020 alussa Covid-19-pandemian valloittaessa maailman. Yli kaksi vuotta on taisteltu taudin kourissa kaikkialla. Rokotukset ovat tarjonneet suojaa ja lieventäneet taudin vaikutuksia. Terveydenhuoltohenkilöstö on ollut lujilla hoitaessaan sairastuneita. Myös henkiseen puoleen on kiinnitetty paljon huomioita ja tiedotusvälineet ovat julkaisseet runsaasti kokemusperäistä aineistoa toivon vahvistamiseksi.

Runo terapeuttisena taidemuotona on tarjonnut väylän purkaa tunteita, ajatuksia sekä kokemuksia koronan keskellä. Runo itse kirjoitettuna on ollut monille väylä ahdistavien ja piinaavien tunteiden purkamisessa. Lehdissä on julkaistu näitä koronan synnyttämiä runoja hyvinkin paljon, mutta kokonaisia kokoelmia korona-ajan tuntemuksista on niukasti.

Pian koronan alettua ryhdyin kirjoittamaan runoja, joilla halusin välittää toivoa, rohkaisua sekä näköaloja eteenpäin koronasta. Runot ovat sekä avaruutta että tilaa antavana kirjallisuutena voiman lähde ja auttavat näkemään maailman myös korona-aikana uudessa valossa. Koronan keskellä ilo oli kadonnut ja tilalle oli tullut pelkkä vakavuus. Mutta eihän ilo ja hyvä huumori ollut mihinkään kadonnut.

Runo antaa tilaa kaikkien elämään liittyvien kysymysten käsittelyyn. Niin ahdistuksen syvyys kuin ilon korkeus ovat runoissa läsnä hoitaen psyykettä. Rajuissakin runokuvissa, elämän perimmäisyyksiä taltioivissa on toivo läsnä. Runo ja huumori kuuluvat yhteen voiman antajina ja toivon lujittajina. Huumori on asenne myös erittäin vaikeissa tilanteissa. Sen myötä voimme tunnistaa ihmisyyden moninaisuuden ja nähdä kaikkein vaikeimmissakin hetkissä säikeen, joka jaksaa pitää elämää yllä. Siksi runoissa saa ja pitää olla myös vahvaa huumoria korona-aikana. Niin säkeissä kuin säkeiden välissäkin.

Risto Kormilainen

runoilija, kirjallisuuskriitikko, rovasti

Suomussalmi