Mielipiteet

Lukijan mielipide: Saavuttaako ikäihminen palvelut netin kautta?

Kirjoittajan mielestä ikäihmisille tulisi suunnitella käyttäjälähtöisiä laitteita, ohjelmistoja, sovelluksia ja verkkopalveluja. Tärkeätä olisi, että he voisivat itse osallistua niiden suunnitteluun kertomalla omia tarpeitaan ja kokemuksiaan laitteista ja verkkopalveluista.

Lähes 90-vuotias suomussalmelainen Maija on lastensa innoittamana hankkinut itselleen älykännykän. Hän selailee kännykästään paikallisia ja valtakunnallisia lehtiä, hakee tietoja seurakunnan ja eläkeliiton tilaisuuksista, soittelee WhatsAppin kuvaääniyhteydellä lasten ja lastenlasten kanssa – ja rohkaistuupa hän hoitamaan pankkiasiansa puhelimellaan. Häntä pari vuotta nuorempi Kaija naapurirapusta innostuu ystävänsä esimerkistä ja ostaa kylän kaupasta ystävällisen myyjän opastamana tabletin ’omaksi ilokseen’. Mitään sähköisiä palveluja hän ei aio opetella käyttämään.

Ikäihmisen on mukavaa surffailla Internetissä omaksi ilokseen, seurata maailman menoa, oppia uusia asioita ja saada uusia kokemuksia. Mutta entä sitten, kun terveyspalvelut, Kelan etuuksien hakeminen ja pankkiasiointi hoituvat entistä suuremmassa määrin verkkopankkitunnuksilla Internetissä?

Ikäihmisiä ei ole perinteisesti nähty suurena Internetin käyttäjäryhmänä. Tilastokeskuksen vuoden 2019 selvityksen perusteella 65–74-vuotiaista 80 prosenttia oli käyttänyt nettiä viimeisen kolmen kuukauden aikana, ja 57 prosenttia käytti sitä päivittäin.

Vastaavat prosentit 75–89-vuotiailla olivat 41 prosenttia ja 23 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että paljon terveyspalveluja tarvitsevasta ikääntyneemmästä väestöstä yli 70 prosenttia ei käyttänyt Internetiä säännöllisesti.

Vanhus- ja lähimmäispalvelunliitto on todennut omassa selvityksessään vuonna 2018, että ei ole realistista ajatella, että itsenäinen sähköinen asiointi onnistuisi kaikilta ikääntyneiltä parin vuosikymmenenkään kuluttua, vaikka digitaalisia välineitä ja palveluja käyttävien ikäihmisten määrä nousee vuosi vuodelta.

Digitaalisten laitteiden käytön oppimisen suurin este ovat ennakkoluulot, joita voi olla ikäihmisellä itsellään ja hänen läheisillään. Ikäihmisen oma käsitys itsestä oppijana saattaa olla heikko, erityisesti teknisten laitteiden käytön osalta. Jotta pääsisi alkuun, on opeteltava käyttämään uutta laitetta ja sen hankalaksi koettua käyttöliittymää.

Laitteen käyttö voi tuntua vaikealta ja koetella kärsivällisyyttä varsinkin, jos ainoana motiivina on oppia sähköistä asiointia viranomaisten kanssa. Olisi hyvä löytää keinoja, joiden avulla pääsee alun koettelevien kokemusten ja pettymyksen tunteiden yli.

Omaksi iloksi netissä surffailun lisäksi voi pelata pasianssia ja muita netistä löytyviä pelejä, osallistua netistä löytyvään keskusteluryhmään tai soittaa videopuheluita lapsille, lastenlapsille ja muille läheisille. Toisaalta ikäihmistä saattaa motivoida tieto, että on helpompaa hoitaa asiat mukavasti kotona, kun ei tarvitse lähteä erikseen virastoihin jonottamaan.

Tekniikka kehittyy, mutta miten kehittyvä tekniikka huomioi ikääntymismuutokset? Näkö heikkenee, kuulo huononee, sormet eivät osu oikeille näppäimille, muisti takkuilee… Lisäksi voi olla pelkona, että laite menee rikki. Kaikilla ei ole varaa hankkia omia laitteita eikä huolehtia niiden tietoturvallisuudesta ja ohjelmistopäivityksistä.

Vuonna 2019 Suomessa tuli voimaan laki sähköisten palveluiden tarjoamisesta. Lain tarkoituksena on edistää digitaalisten palvelujen saatavuutta, laatua, tietoturvallisuutta ja sisällön saavutettavuutta eli parantaa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja. Laki velvoittaa viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi, toisin sanoen helppokäyttöisiksi.

Fyysisiä ympäristöjä, rakennuksia ja asuntoja on muutettu esteettömiksi, että ikäihmisten on helpompi liikkua, asioida ja asua itsenäisesti. Samalla tavalla ikäihmisille tulisi suunnitella käyttäjälähtöisiä laitteita, ohjelmistoja, sovelluksia ja verkkopalveluja. Tärkeätä olisi, että he voisivat itse osallistua niiden suunnitteluun kertomalla omia tarpeitaan ja kokemuksiaan laitteista ja verkkopalveluista. Verkkosivujen tulisi olla helppolukuisia ja verkkopalveluiden helppokäyttöisiä eikä niiden ulkonäkö saisi muuttua jokaisen päivityksen yhteydessä.

Verkkopalvelun erillinen kokeilusivu on hyvä esimerkki suunnittelusta, jossa on huomioitu kaikki palvelun käyttäjäryhmät. Kokeilusivulla ikäihminen voi harjoitella palvelun käyttöä ennen omien tietojensa syöttämistä palveluun.

Se mahdollistaisi palvelun käytön harjoittelun myös läheisen tai digineuvojan kanssa ilman, että ikäihmisen tarvitsee näyttää henkilökohtaisia tietojaan palvelun käytön opastustilanteessa. Esimerkiksi omakannan verkkokoulu, jossa voi opiskella käyttämään Kanta-palvelua, mahdollistaa palveluun tutustumisen rauhassa oman ajan kanssa.

Ikäihmiset tarvitsevat runsaasti ohjausta ja opastusta verkkopalveluiden käytössä. Heille tulisi olla matalan kynnyksen tukipalveluja, joissa digineuvojat tai sähköisten palvelujen käytössä harjaantuneet ikätoverit ohjaavat laitteiden hankinnassa ja käytössä, ohjelmistojen päivityksissä ja verkkopalvelujen käyttöönotossa. Digituen avulla Kaijakin saattaisi rohkaistua käyttämään sähköisiä asiointipalveluja. Ja oppia medialukutaitoa arvioidakseen netissä olevan tiedon luotettavuutta.

Sähköisten palvelujen rinnalla on kuitenkin säilytettävä perinteiset asiointipalvelut niin että kukaan yhteiskunnassa ei jää peruspalvelujen ulkopuolelle.

Anitta Juntunen